Päätin viime keväänä repäistä ja ilmoitin töissä jääväni virkavapaalle. Pomo ei suuresti hanttiin pistänyt, joten elämäni suurin päätös oli tehty. Tarkoitus oli kesän aikana miettiä, mitä vuoden aikana tekee. Elokuu tuli ja meni, syyskuu tuli ja meni ja vihdoin tein päätöksen: muutan Lontooseen. Siellä on jo vuosia asunut hyvä ystäväni ja koska aina olen haaveillut asuvani miljoonakaupungissa, päätin yrittää onneani. Lokakuun viimeisenä viikonloppuna suuntasin Helsinki-Vantaalle matkalaukun kanssa (kyllä, yhteen matkalaukkuun mahtui elämä) ja lähdin kohti seikkailua. Kuvittelin kaiken loksahtavan paikalleen heti. Niin ei käynyt. Kävin työhaastatteluissa, mutta oman alan töitä ei löytynyt. Asuntoja kävin lähes päivittäin katsomassa, mutta ei... Loppujen lopuksi asuin ystäväni nurkissa viisi viikkoa, vaikka kahta olin alunperin korkeintaan suunnitellut. Töitäkin sain: markkinatutkimusfirma etsi suomea puhuvaa työntekijää. Se ei missään nimessä ollut minun työni, kaksi päivää jaksoin, sitten irtisanouduin.
Muutin joulukuun alussa alivuokralaiseksi mukavan pariskunnan luo. Nainen oli Uudesta-Seelannista ja mies Australiasta. Vuokra huoneesta oli korkea, mutta onneksi oli säästöjä, niin ei töiden löytämättä jääminen ollut maailmanloppu. Tammikuun puolessa välissä vuokraemäntä kysyi, millainen suunnitelma minulla on. Hänen veljensä olisi vaimoineen muuttamassa Lontooseen ja he tarvitsisivat huoneen heitä varten. Niinpä suunnitelma jäädä helmikuun loppuun muuttui hieman. Olin nimittäin jo silloin päättänyt, että kotimaa kutsuu helmikuun jälkeen. Kuun puolessa välissä pakkasin laukkuni ja palasin "ulkomaan komennukseltani".
Vaikka ajatukset ja todellisuus Lontoossa asumisesta eivät kohdanneet, oli se loistava kokemus, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Uudet seikkailut odottavat, siitä olen varma :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti