Kevätsukat

Nalle Kukkaketo

Kesäkimppu

Bambupuikot nro 4

 

Kun Novita aikanaan aloitti Kukkaketo-sarjansa, ihastuin niihin heti. Raitasukissa on sitä jotain ;) Tämän langan kun näin kaupassa jokunen viikko sitten, sitähän oli ostettava, niin keväinen fiilis tuli heti.

Perussukan ohjeella tein, alkuun kudoin 2o, 2n -joustinta muutaman kerroksen, minkä jälkeen kudoin sileää. Nilkan kohdalle tein taas 2o 2n -joustinta, jotta sukka vähän pysyisi jalassakin. Kantapää on vahvistettu ja lopussa on nauhakavennus yhdellä reunasilmukalla, koska muuten varpaat pilkistäisi heti ulos. Sukat saanee ystäväni, jolla kengän koko on 37 :)

Myssy vauvalle

Novita myssy

Lanka Novita Wool vaaleankeltainen

Puikot nro 3,5

Tämä myssy suojaa hyvin vauvan korvia kevättuulien tuivertaessa. Miksei toki syystuulienkin :) Tällekään ei omistajaa vielä ole, mutta eiköhän joku tämänkin saa. Novitan ohje on helppo, kunhan ymmärtää mikä kohta yhdistetään mihinkin. Sitomisnauhoille on oma ohjeensa, mutta minä en niitä sillä tavalla saa mitenkään kauniiksi, joten päädyin tekemään ihan perusnyörit. Aika pitkäthän niistä tuli, mutta ainahan voi lyhentää :)

Vauvan vihreä hattu

Debbie Bliss Pure Wool

nro 4 bambupuikot

Tämän hatun malli on omasta päästä. Olen pitkään suunnitellut tämän kaltaista hattua ja mikäs sen parempi kuin ensin tehdä vauvan hattu harjoituskappaleena.


Tein ensin palmikkoreunuksen kahdella puikolla, minkä jälkeen poimin toisesta reunasta silmukat ja kudoin hatun loppuun. Yhtään en muista, kuinka pitkä palmikko loppujen lopuksi oli tai kuinka monta silmukkaa reunasta poimin.


Pari kolme senttiä kudoin alkuun sileää suljettua neuletta, ennenkuin aloitin kolmitahokavennukset. Hatusta olisi tullut paaaljon nätimpi, jos olisin tehnyt sädekavennuksella, mutta käytössäni oli vain neljä puikkoa (asuin tätä tehdessäni Lontoossa ja jostain syystä siellä myydään puikot vain neljän pakkauksessa).


Lopputulosta katsoessa sanoisin, että hattu on aika sopiva 3 kk:n ikäiselle vauvalle. Katsotaan nyt, meneekö kellekään käyttöön vai jäikö harjoitukseksi.

Näin aluksi...

Kouluaikoina kutominen ja virkkaaminen olivat kamalaa pakkopullaa. Muistan, kun yläasteella piti kutoa villapaita. En kutonut. Kudoin vauvan villatakin. Tai suuren osan siitä taisi kutoa äitini. Aikataulut eivät ole koskaan sopineet minun käsitöihini. Saatan innostua tekemään jotain ja sitten se jää useammaksi kuukaudeksi odottamaan uutta inspiraatiota. Tai jopa vuosiksi...


Osittain tuosta innostuksen lopahtamisesta, suosin pieniä projekteja: sukkia, lapasia, huiveja, vauvan vaatteita. Yhden 100 cm:n pituiselle tarkoitetun paidan olen kutonut, se taitaakin olla se isoin työ.


Virkkaaminen sen sijaan... Kaikki lähipiiriin syntyneet esikoiset ovat saanet minun virkkaamani vauvan peiton. Viimeisin odottelee vielä käyttäjäänsä, jonka olisi tarkoitus saapua maailmaan kesäkuussa. Yhteensä peittoja on syntynyt kuusi kipaletta. Virkaten siis teen mielelläni isompiakin töitä :)


Tämä vuosi on vauvojen vuosi tai ainakin se siltä tuntuu, kun lähipiiriä katsoo. Ensimmäinen napero näki päivän valon helmikuun alussa, seuraavaa odotellaan tulevaksi toukokuun puolivälissä ja sitten kesäkuussa olisi tädin murun aika saapua maailmaan :) Joten puikot laitetaan sauhuamaan, jotta kaikilla olisi riittävästi lämmintä päälle pantavaa ;)

Suuri elämänmuutos

Päätin viime keväänä repäistä ja ilmoitin töissä jääväni virkavapaalle. Pomo ei suuresti hanttiin pistänyt, joten elämäni suurin päätös oli tehty. Tarkoitus oli kesän aikana miettiä, mitä vuoden aikana tekee. Elokuu tuli ja meni, syyskuu tuli ja meni ja vihdoin tein päätöksen: muutan Lontooseen. Siellä on jo vuosia asunut hyvä ystäväni ja koska aina olen haaveillut asuvani miljoonakaupungissa, päätin yrittää onneani. Lokakuun viimeisenä viikonloppuna suuntasin Helsinki-Vantaalle matkalaukun kanssa (kyllä, yhteen matkalaukkuun mahtui elämä) ja lähdin kohti seikkailua. Kuvittelin kaiken loksahtavan paikalleen heti. Niin ei käynyt. Kävin työhaastatteluissa, mutta oman alan töitä ei löytynyt. Asuntoja kävin lähes päivittäin katsomassa, mutta ei... Loppujen lopuksi asuin ystäväni nurkissa viisi viikkoa, vaikka kahta olin alunperin korkeintaan suunnitellut. Töitäkin sain: markkinatutkimusfirma etsi suomea puhuvaa työntekijää. Se ei missään nimessä ollut minun työni, kaksi päivää jaksoin, sitten irtisanouduin.


Muutin joulukuun alussa alivuokralaiseksi mukavan pariskunnan luo. Nainen oli Uudesta-Seelannista ja mies Australiasta. Vuokra huoneesta oli korkea, mutta onneksi oli säästöjä, niin ei töiden löytämättä jääminen ollut maailmanloppu. Tammikuun puolessa välissä vuokraemäntä kysyi, millainen suunnitelma minulla on. Hänen veljensä olisi vaimoineen muuttamassa Lontooseen ja he tarvitsisivat huoneen heitä varten. Niinpä suunnitelma jäädä helmikuun loppuun muuttui hieman. Olin nimittäin jo silloin päättänyt, että kotimaa kutsuu helmikuun jälkeen. Kuun puolessa välissä pakkasin laukkuni ja palasin "ulkomaan komennukseltani".


Vaikka ajatukset ja todellisuus Lontoossa asumisesta eivät kohdanneet, oli se loistava kokemus, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Uudet seikkailut odottavat, siitä olen varma :)